Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

Alkoholi

 

Alkoholia ei tarvitse ruuansulattaa, sillä ruuansulatus tarkoittaa ravintoaineiden pilkkomista pienemmiksi molekyyleiksi entsyymien avulla, jotta ne voisivat imeytyä ohutsuolessa elimistöön. Etyylialkoholin molekyyli on jo valmis imeytymiseen ja se imeytyy helposti solukalvojen läpi, sillä alkoholi on sekä vesi että rasvaliukoinen. Ihmisellä ei siis ole solukalvoja tai pintoja, jotka estäisivät alkoholin imeytymistä ja läpäisyä, ja kuten on tunnettua, se läpäisee ilman mitään vaikeuksia myös aivo-veriesteen.

 

Alkoholin imeytyminen alkaa nopeasti, ja kokeellisesti on osoitettu, että jos alkoholia juodaan tyhjään vatsaan, niin se saavuttaa aivot jo noin minuutissa. Tyhjään vatsaan juotaessa alkoholin imeytymishuippu on puolen tunnin kuluttua juomisesta, eli puolessa tunnissa saavutetaan haluttu humaltumistaso, jos alkoholia juodaan tyhjään vatsaan. Jostain syystä ihmisille kuitenkin halutaan antaa ohjeeksi syödä ennen alkoholin juomista, jolloin alkoholin imeytyminen hidastuu selvästi alkoholin sekoittuessa ruokamassaan.

 

Osa alkoholista kulkeutuu imeytymättä ohutsuolen läpi paksusuoleen, jossa osa bakteereista käyttää alkoholia ravinteinaan. Kun bakteerit hapettavat alkoholia, niin tuloksena syntyy hajoamistuotteita, jotka voivat olla karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia. Lisäksi eri ihmisillä suoliston bakteerikannat vaihtelevat, ja voi olla, että joillakin ihmisillä suoliston bakteerit tuottavat enemmän karsinogeenejä, kuten asetaldehydia, kuin toisilla. Aikanaan ei huomattu, tätä mahdollisuutta, että osa alkoholista hapetetaan suoliston bakteereiden toimesta, mikä aiheutti virhelähteen osaan koe-eläimillä tehdyistä alkoholitutkimuksista, sillä kun koe-eläimille annettiin alkoholia ja ravinteita, haluttiin kontrolloida, että ne kuitenkin saavat saman määrän kaloreita ravinnostaan. Eli haluttiin esimerkiksi kontrolloida, että rotat juovat alkoholia humaltumistarkoituksessa, eikä nälkää torjuakseen. Suoliston bakteerien hapettaessa osan alkoholista, elimistö ei saa näitä kaloreita omaan käyttöönsä ja tällöin alkoholin laskennallinen kaloriarvo 7 kcal/g, ei pitänytkään paikkaansa.

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_1996/10_1996/viina_synnyttaa_asetaldehydia_suolistossa_-_syopariski_kasvaa/

 

Alkoholin hapettaminen alkaa ihmisellä jo vatsalaukussa, jossa miehillä jopa kolmannes, mutta naisilla vähemmän, vain noin kymmenen prosenttia hajoaa entsyymin, mahan alkoholidehydrogenaasin, vaikutuksesta. Naisille siis riittää vähemmän alkoholia saman humaltumisen tuottamiseen, kuin miehillä, mutta tämä ei ole ainoa selitys, sillä naisilla on kehossaan enemmän rasvaa, ja rasvasoluissa on vain 20 % vettä, ja näin ollen se vesimäärä, johon alkoholi lantraantuu, on naisilla pienempi, kuin miehillä. Eli samasta imeytyneestä alkoholimäärästä naisilla alkoholipromillet nousevat korkeammalle, kuin miehillä.

 

Varsinaisesti alkoholi imeytymisen jälkeen kulkeutuu porttilaskimoa myöten maksaan, joka alkaa käsitellä sitä.

 

Ihmisellä on kaksi erillistä alkoholia eliminoivaa järjestelmää alkoholin poistamiseksi. Toinen niistä alkaa toimia heti, kun alkoholia on vähänkin elimistössä, ja se hapettaa alkoholia vakionopeudella. Toinen järjestelmä alkaa toimia vasta, kun alkoholia on runsaasti veressä, tämä toinen järjestelmä on tavallaan ikään kuin varajärjestelmä. Tässä toisessa varajärjestelmässä hajottavana entsyyminä on sytokromaalinen CYT 2E1. Tämän toisen järjestelmän, ”varajärjestelmän” aktivoitumisen haittapuolena on se, että tämä sama järjestelmä osallistuu monien lääkkeiden aineenvaihduntaan, ja kun tämä järjestelmä varataan alkoholin aineenvaihduntaan, tiettyjen lääkkeiden aineenvaihdunta pysähtyy tai hidastuu, joka voi johtaa lääkkeiden pitoisuuksien kertymiseen jopa kuolettavalle tasolle. Tämä lääkkeiden aineenvaihdunnan häiriintyminen ja niiden liiallinen kertyminen on taustalla useissa, joskus yllättävissä lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksina tapahtuneiden kuolemantapausten taustalla.

 

Alkoholin hapettamisessa kumpikin alkoholia hapettavista järjestelmistä hapetta alkoholin ensin asetaldehydiksi. Toisessa vaiheessa asetaldehydi metaboloituu asetoniksi ja asetyyli-koentsyymi A:si. Asetyyli-KoA taas voidaan soluissa käyttää sitruunahappokieroon osana solun energiantuotannossa ATP:n valmistamiseen, tai se voidaan käyttää rasvahappojen muodostamiseen.

 

Alkoholin aineenvaihdunnan ongelmana elimistön kannalta on ensimmäisen hapetuksen jälkeen syntynyt asetaldehydi. Asetaldehydi on myrkky, ja se on karsinogeeninen, eli syöpää aiheuttava. Asetaldehydin takia alkoholi luokitellaan karsinogeeniseksi aineeksi, ja jokainen juotu lasillinen nostaa riskiä sairastua syöpään. Alkoholiin liittyviä syöpiä ovat mm. suu-, kurkku-, nielu-, suolisto-, ruokatorvi- sekä rintasyvät.

 

Osalla eurooppalaisista ihmisistä entsyymi, joka metaboloi aldehydin edelleen toimii huonosti ja johtaa aldehydin kerääntymiseen elimistöön. Tämä puutos on perinnöllinen, geneettinen, ja noin 5 % eurooppalaisista ihmisistä kantaa näitä geenejä. Näillä ihmisillä alkoholin nauttiminen johtaa voimakkaaseen punoitukseen ja huonoon oloon, eli samanlaiseen reaktioon, jonka antabus-lääke aiheuttaa. Antabus vaikuttaa juuri entsyymiin, joka metaboloi aldehydin edelleen, ja aiheuttaa aldehydin kertymisen elimistöön, josta seuraa sitten antabukselle tyypilliset voimakkaat epämiellyttävät oireet. Myös osa krapulan oireista johtuu kehoon kerääntyneestä asetaldehydistä.

 

Jos eurooppalainen ihminen kuuluu näihin 5 %:iin, joilla asetaldehydi ei kunnolla metaboloidu, hänellä on melko varma suoja alkoholismia vastaan. Tällaisen henkilön ei pitäisikään juoda alkoholia, sillä niillä ihmisillä, jotka tästä puutteesta huolimatta juovat alkoholia, jotkut jopa alkoholisoituvat, on erittäin korkea riski sairastua vatsan alueen syöpiin.

 

Aasialaisilla ihmisillä taas puute asetaldehydia metaboloivassa entsyymissä on erittäin yleinen, ja siksi Aasiassa alkoholismi ja alkoholin käyttö on minimaalista.

 

Kun verrataan Aasiaa ja Eurooppaa, niin voidaan ajatella, että eurooppalaiset ovat sopeutuneet juomaan alkoholia, kun taas aasialaiset ovat menettäneet tämän ominaisuuden. Tätä eroa on selitetty sillä, että Euroopassa on vuosituhansia juotu viiniä ja olutta, ja että viinin ja oluen juonnilla on ollut järkevä peruste, veden kautta leviävien tartuntatautien, kuten koleran ja lavantaudin riskin torjuminen. Aikaisempina vuosisatoina veden juominen oli aina riski, jos vettä ei juotu syvältä pulppuavasta lähteestä, tai syvästä kaivosta. Muut veden lähteet olivat mahdollisesti saastuneita. Juomien alkoholikäyminen pienensi riskiä saada tarttuva tauti juomasta.

 

Samantapainen ilmiö on ero maidon käsittelyssä Etelä-Euroopan ja Pohjoismaiden välillä. Eteläisimmissä maissa maito ei säily lämpimän ilmaston takia, ja siksi maidosta on näissä maissa tehty aina jogurttia tai juustoa. Kylmässä ilmanalassa maidon säilyminen taas on parempaa, ja siksi juustot ja jukurtit olivat täällä tuntemattomia ruokia pitkälle 1900-luvulle asti.

 

Aasialaiset taas ratkaisivat veden hygieniaongelman juomalla teetä, eli he keittivät veden, jolloin siinä mahdollisesti olevat mikrobit kuolivat.

 

Toisaalta psykologisesti suuntautuneemmat tutkijat ovat painottaneet ihmisen halua humaltua, ja on esitetty, että maanviljelys kehittyi ihmisten motiivista panna olutta. On myös teorioita, että huumekasvit olivat ensimmäisten kasvien joukossa, joita ihminen keksi alkaa itse kasvattaa.

 

Veden tartuntavaaran ja alkoholijuomien yleistymisen välinen teoria on poikinut myös pitemmälle meneviä spekulaatioita siitä, että pohjoisessa asuvat kansat olisivat vähemmän sopeutuneita alkoholin käyttöön ja alkoholisoituisivat helpommin. Alkoholismi on nykytietojen perusteella voimakkaasti geneettisesti periytyvä sairaus. Kun esimerkiksi Suomessa puhdasta vettä on ollut paremmin tarjolla, ei täällä ole ollut niin tarvetta alkoholijuomien tuottamiseen ja juomiseen. Etelä-Euroopassa taas vuosituhansia jatkunut viinin ja oluen kanssa läträäminen on johtanut siihen, että ne yksilöt, jotka alkoholisoituvat helposti, ovat kuolleet nuorempina, ja näin heidän geeninsä ovat harventuneet väestössä, ja vastaavasti niiden ihmisten geenit, jotka eivät alkoholisoidu helposti, ovat runsastuneet väestössä. Onkin esitetty spekulaatioita, että koska eskimot alkoholisoituvat kaikkein helpoimmin, ja välimeren maiden asukkaat huonoiten, ja suomalaiset tältä väliltä, suomalaisten alkoholismi voisi liittyä perinnöllisiin tekijöihin ja veden ja alkoholin käytön historiaan kansojen menneisyydessä.

 

Alkoholin aineenvaihdunnassa elimistö asettaa alkoholin ensisijaisesti käsiteltäväksi aineeksi. Alkoholi poltetaan ensin, ja vasta sitten aletaan metaboloida muita ravinteita. Tällä on se merkitys, että alkoholi vaikuttaa verensokerin tasoon laskevasti, joka voi aiheuttaa hypoglykemiaa ja sen mukana tuomia ongelmia.

 

Urheilijoille ja kuntoilijoille aiheuttaa ongelmia se, että alkoholin poltto haittaa energia-aineenvaihduntaa juomista seuraavana päivänä estäen täystehoista kestävyysharjoittelua.

Alkoholin käyttö aiheuttaa verensokerin laskua ja Suomen sokerin rahoittamissa tutkimuksissa selvitettiin sitä, helpottaisiko sokerin nauttiminen alkoholin käytön seurauksena syntyvää krapulaa. Tutkimuksessa selvisi, että vaikka sokerin nauttiminen nosti krapulassa verensokerin arvoja, niin krapulan koetuissa oireissa ei havaittu mitään helpottumista. Ravitsemustieteen kannalta krapulaan ei ole muuta helpotuskeinoa, kuin veden nauttiminen, joka voi helpottaa joissain tapauksissa krapulan oireita, koska alkoholin käyttö poistaa nesteitä elimistöstä.

Suomessa kuolee alkoholin käytön seurauksena ennenaikaisesti arviolta yli 3 000 ihmistä. Varsinaiseen hetkelliseen alkoholin yliannostukseen, alkoholimyrkytykseen kuolee 400 – 500 ihmistä vuosittain. Alkoholimyrkytykseen kuolleista osa menehtyy hengityksen lamaantumiseen, mutta osalla kuolinsyy on verensokerin vajoaminen liian alhaiselle tasolle, eli hypoglykemia.

 

Alkoholisti voi saada jopa puolet kalorintarpeestaan alkoholista. Suurkuluttajat saavat noin viidenneksen, eli 20 prosenttia alkoholista. Alkoholin suurkuluttajat eivät ole vähän juovia tai raittiita lihavampia.

 

Keskimäärin suomalaiset saavat nyt hieman yli 5 % energiastaan alkoholista – jotkut enemmän, toiset vähemmän.

Kuusi pulloa keskiolutta sisältää noin 851 Kcal, eli mäyräkoira noin 1700 kcal. Puolen litran koskenkorvapullossa on 1037 kilokaloria. Eli jos juo pullon Koskenkorvaa päivässä, saa paljon tyhjiä kaloreita.

 

Alkoholi ei kuitenkaan ole sokerin kanssa samalla viivalla tyhjien kalorien lähteenä, sillä alkoholi haittaa ravinteiden sulatusta, imeytymistä ja niiden hyödyntämistä aineenvaihdunnassa. Alkoholi haittaa ruuansulatusta, eli ruuan pilkkoutumista entsyymien avulla, koska se vähentää haiman entsyymien eritystä. Alkoholi vahingoittaa suoliston seinämiä, ja täten haittaa ravinteiden imeytymistä. Alkoholi haitta rasvojen imeytymistä ja täten rasvaliukoisten vitamiinien A, D E ja K n imeytymistä. Alkoholi voi myös tyhjentää yllättäen koko maksan A-vitamiinivaraston. Jostain syystä se laukaisee reaktion, jossa kaikki maksan A-vitamiini vapautuu verenkiertoon. Mineraalien puutostiloja voivat aiheuttaa mm. alkoholin diurueettinen vaikutus, ripulit, oksentelu ja suonen seinämien verenvuodot, jotka voivat johtaa raudan puutokseen. Tosin osalla alkoholisteista rautaa kertyy liikaa elimistöön.

Alkoholi vaurioitta elimistä pahimmin maksaa ja aivoja. Maksa taas on keskeinen elin ihmisen ravinnon aineenvaihdunnassa ja ravinteiden käytössä, joten häiriöt sen toiminnassa ja maksan vahingoittuminen alkoholin käytön seurauksena vaikeuttaa muiden ravinteiden hyödyntämistä.

 

Suurin osa suurkuluttajista ei kärsi ravinnon puutostiloista. Kuitenkin niistä alkoholisteista, jotka ovat joutuneet sairaalahoitoon, hyvin useat ovat vakavasti aliravittuja.

 

Alkoholistien ravitsemuksen puutostiloja:

 

Tiamiinin puutos, joka voi vaikuttaa aivoja ja hermoja vahingoittavasti. Yksi seuraus voi olla Wernicken-Korsakovin syndrooma, jossa muisti vahingoittuu pysyvästi.

 

Niasiinin B-3 puutos voi aiheuttaa päänsärkyjä, hermostuneisuutta, unettomuutta, pellagraa.

B-6 vitamiinin puutos voi johtaa iho-oireisiin, hermoston toiminnan häiriöihin, anemiaan ja immuunijärjestelmän häiriöihin.

B-12 vitamiinin puutos voi johtaa pernisiöösiin anemiaan, yleiseen väsymykseen ja voimien puutteeseen.

Foolihapon puute voi johtaa ohutsuolen nukkasolujen häiriöihin ja tätä kautta ravintoaineiden imeytymishäiriöihin tai aiheuttaa meglaoblastiseen anemian.

C-vitamiinin puutos voi heikentää vastustuskykyä infektioille, huonoon haavojen parantumiseen.

A-vitamiinin puutos voi heikentää vastustuskykyä infektioille, aiheuttaa hämäräsokeutta ja iho-ongelmia.

Sinkin puutos voi johtaa huonoon haavojen parantumiseen, ihotulehduksiin ja lopulta hajuaistin ja makuaistin heikkenemiseen.

 

Alkoholin vaikutus energia-aineenvaihduntaa johtaa myös siihen, että alkoholisoituneelta ihmiseltä lihakset surkastuvat, kun lihasten proteiinia käytetään energian lähteenä. Kädet ja jalat muuttuvat tikkumaisiksi.

 

Lihottaako alkoholi?

Vastoin naistenlehtien väitteitä, alkoholilla ei ole tutkimuksissa havaittu lihottavaa vaikutusta. Päinvastoin, etenkin suurkuluttaja-naiset näyttävät jopa laihtuvan alkoholin käytön seurauksena. Myöskään suurkuluttajat eivät ole tilastollisesti sen lihavampia, kuin vähän tai ei lainkaan alkoholia juovat. Wikipedian sivulla Kaljamaha kirjoitetaan seuraavasti: Kaljamahan on perinteisesti ajateltu seuraavan oluenjuonnista. Vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaan "kaljamahan" ja oluen juonnin välillä ei kuitenkaan ole korrelaatiota.

 

Vakavimpia alkoholin haittavaikutuksia ovat myös sikiön kehityshäiriöt, joita syntyy raskaana olevien naisten käyttäessä runsaasti alkoholia raskauden alku- tai loppuvaiheessa. Suomessa syntyy vuosittain yli 600 äidin raskauden aikaisen alkoholin käytön vammauttamaa lasta.

Seuraava: Vesi

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.