Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

D-vitamiini

D-vitamiini on viime vuosina kokenut suuren muutoksen sen suositellun annostuksen suhteen. Alkuperäiset D-vitamiinin saantisuosituksiksi suoritetut tutkimukset oli virheellisesti tehty ja suositukset olivat aivan liian alhaiset. D-vitamiinin saannin suosituksia ollaan nostamassa noin 2 000 kansainväliseen yksikköön vuorokaudessa, joka vastaa noin 50 mg D-vitamiinia vuorokaudessa. Aiemmin minimisuositus on ollut aikuisilla: 7,5 mikrog/vrk (300 KY)

yli 60-vuotiailla 10 mikrogr/vrk (400 KY)

alle 3-vuotiailla lapsilla: 10 mikrog/vrk (400 KY)

Syynä tähän ovat uudet tutkimukset, joiden mukaan suuremmat D-vitamiiniannokset vaikuttavat monella tavalla ihmisen terveyteen.

D-vitamiini ei ihmiskunnan historiassa pitkään ollut ravintoaine tai vitamiini, se muuttui vitamiiniksi vasta sitten, kun ihminen muutti pohjoisemmaksi, ja toisaalta kun alettiin käyttää vaatteita ja asua taloissa. D-vitamiinia ihminen sai auringosta, auringon uv-säteilyy tuottaa D3-vitamminia, joka on alun perin ollut täysin riittävä ihmisen tarpeisiin. Vasta kun ihon altistus auringonvalolle on vähentynyt, ovat ihmiset joutuneet hankkimaan D-vitamiinia ravinnosta. Ongelma D-vitamiinin suhteen vain on se, että sitä on erittäin huonosti saatavissa mistään ravintoaineista. Kasviksissa sitä ei ole juuri lainkaan, maidossa ja kananmunissa jonkin verran, samoin maksassa. Parhaita D-vitamiinin lähteitä ihmiskunnalle ovat olleet kalat. Olemme tottuneet ajatukseen, että kasviksista ja hedelmistä saa vitamiineja, mutta kasveissa ei ole juuri lainkaan D-vitamiinia. Hiivassa on runsaasti D2-vitamiinia.

D-vitamiini on myös se tekijä, joka on saanut pohjoiseen muuttaneiden ihmisten ihon muuttumaan valkoiseksi, ja kaikkein pohjoisimmaksi muuttaneiden ihmisten hiukset muuttumaan valkoisiksi. Ihon vaaleneminen parantaa ihon kykyä tuottaa D-vitamiinia, tummaihoisella afrikkalaisella jopa 60-kertaa enemmän auringon ultraviolettisäteilyä tuottamaan sama D-vitamiinimäärä, kuin vaaleaihoisilla. Eskimot taas ovat hiuksiltaan tummia, sillä he saavat D-vitamiinia runsaasti ravinnostaan, kalasta ja hylkeistä, ja siksi tulevat toimeen ilman auringon valon tuottamaa D-vitamiinia.

 

Ravinnosta saatavat D-vitamiinin esiasteet imeytyvät kylomikronien mukana suolistosta ja varastoituvat D-vitamiinia sitovan proteiinin vaikutuksesta lihaksiin ja rasvakudokseen. Sen jälkeen esim. D-vitamiinin eli kalsiferolin on vielä käytävä läpi kemiallisia muutoksia, jotta siitä tulisi biologisesti aktiivinen. Maksassa osa D-vitamiinista hydroksyloituu entsyymireaktion seurauksena 25-hydroksikalsiferoliksi eli kalsidioliksi, joka on D-vitamiinin tärkein muoto plasmassa. Seuraava muutos tapahtuu pääasiallisesti munuaisissa, jolloin edellä mainittu muoto hydroksyloituu toistamiseen ja muuttuu 1,25-dihydroksikalsiferoliksi eli kalsitrioliksi, joka on biologisesti aktiivinen. D-vitamiinin monilla muilla metaboliiteilla ei ole merkittäviä suoria vaikutuksia kalsiumaineenvaihduntaan. D-vitamiini lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolistosta, lisää niiden siirtymistä (mobilisaatiota) luustossa sekä vähentää niiden eritystä munuaisissa. D-vitamiinin reseptorit sijaitsevat solun sytosolissa ja reseptori-D-vitamiinikompleksi säätelee tumatason tapahtumia lisäämällä tai vähentämällä geenien transkriptiota. D-vitamiini on siten toiminnallisesti hormoni, joka tehtävänä on huolehtia elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainosta yhdessä lisäkilpirauhashormonin ja kalsitoniinin kanssa. Jos D-vitamiini löydettäisiin tänä päivänä, se luultavasti nimettäisiin hormoniksi, eikä vitamiiniksi.

Vitamiinit ovat mikroravinteita, joita tarvitaan vain pieniä määriä elimistön toimintaan. Vesiliukoisia vitamiineja tarvitaan useimmiten koentsyymeiksi, eli kun solussa tapahtuu metaboolisia kemiallisia reaktioita, niin koentsyymeja tarvitaan näiden biokemiallisten reaktioden aikaan saamiseksi. Hormonin lailla vaikuttava D-vitamiini taas toimii eri periaatteella, se säätelee miten geenien tuottavat proteiineja solussa. D-vitamiini vaikuttaa ohutsuolen seinämän solussa siten, että se laittaa solut tuottamaan siirtäjäproteiinia, joka siirtää kalsiumin solukalvon läpi. Jos d-vitamiinia ei ole riittävästi, siirtäjäproteiinia ei ohutsuolen pinnalla muodostu, ja kalsium ei siirry suolesta soluseinämän läpi elimistöön, vaan jää imeytymättä.

D-vitamiinin vakava puutostila johti tunnettuun riisitautiin, jossa luuston kalsiumpitoisuuden vähäisyydestä johtuen luut pehmenivät, ja lapsilla saattoi tästä syystä kehittyä ulospäin vääristyneet länkisääret tai sisäänpäin vääristyneet pihtisääret. Koska riisitauti oli vakavin ja yleisin aivan pienillä lapsilla, pehmeät kallon luut saattoivat aiheuttaa sen, että selällään maatessa kallo litistyi ja muutti muotoaan littanammaksi. Riisitauti vaikutti voimakkaasti myös lasten immuunipuolustuskykyyn, ja johti alttiuteen tartuntatauteihin ja sitä kautta usein kuolemaan. D-vitamiinin riittävät saanti vaikuttaa siis luiden kuntoon, ja osteoporoosin kehittymiseen. Myös hampaiden hyvä kunto edellyttää riittävää D-vitamiini saantia.

Luiden kunto ei kuitenkaan ole D-vitamiinin ensisijainen tehtävä, vaan luiden kunto riippuu D-vitamiinin tärkeämmästä tehtävästä, joka on veren kalsiumtasapainon sääteleminen. Veren kalsiumtasapaino saa vaihdella vain hyvin pienellä vaihteluvälillä ja kalsiumtasapaino on elintärkeä ihmiselle, koska hermoston ja lihasten toiminta edellyttää juuri oikeanlaista kalsiumtasoa niiden ympäristössä. Jos veren kalsiumtaso ei ole vaihteluvälin puitteissa, kuolema seuraa muutamassa tunnissa sillä mm. sydänlihas ja sen hermojen toiminta häiriintyy. Luihin tämä veren kalsiumtason säätely liittyy siten, että jos veren kalsiumtaso on liian alhainen, eikä kalsiumia saada ravinnosta, niin kalsium otetaan luista, ja näin käytetään luita kalsiumin varastona. Koska oikean veren kalsiumtason säilyttäminen on elimistölle tärkeämpää, kuin luiden kalsiumtason säilyttäminen, kalsiumin puutteen ja D-vitamiinin puutteen johdosta luut alkavat tyhjetä kalsiumista. 99 % elimistön kalsiumista on luissa, ja luut toimivat varastona, josta kalsiumia otetaan veren kalsiumtasapainon säätelyyn, jos suolen seinämän kautta ei tule kalsiumia. Tätä kalsiumin ottoa jatketaan niin kauan, kuin on tarpeen, vaikka luut menettäisivät kykynsä kantaa ihmisen kehon painoa. Lapsilla kalsiumin vajaatilan aiheuttamia muutoksia kutsutaan siis riisitaudiksi, aikuisilla vastaavan tilan nimi on osteomalasia, oste tarkoittaa luuta, ja malasia huonoa. Osteomalasia ei kuitenkaan ole sama sairaus, kuin osteoporoosi. Näiden kahden taudin synty poikkeaa toisistaan ja osteoporoosin koko kuvaa ei ole vielä selvitetty.

Osteoporoosin ehkäisyä D-vitamiinin ja kalsiumin avulla on kyllä yritetty. Suurella otoksella tehdyssä vertailututkimuksessa tutkittavalle ryhmälle annettiin D-vitamiinia ja kalsiumia, mutta tulokset osteoporoosin ehkäisyssä eivät olleet merkitseviä. Tässä laajassa tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että D-vitamiinia saaneella ryhmällä esiintyi vähemmän syöpää, kuin kontrolliryhmällä. Uudet tutkimukset ovatkin osoittaneet, että runsaalla D-vitamiinin saannilla on vaikutusta syöpien ehkäisyssä.

 

Uudet tutkimukset ovat myös osoittaneet, että D-vitamiinin saanti suurempina annoksina vähentää yli 20 syövän riskiä, ja tässä joukossa ovat myös yleisimmät syöpätyypit, rintasyöpä ja eturauhasen syöpä. D-vitamiinin syöpää ehkäisevä vaikutus näyttää lisäksi olevan melko suuri. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat D-vitamiinilla olevan laajempia vaikutuksia terveyteen: sydän- ja verisuonitaudit, syöpätaudit, MS-tauti, fibromyalgia, reumataudit, metabolinen oireyhtymä ja tyypin 2 diabetes ym. On myös esitetty olettamuksia, että äidin raskauden aikaiset D-vitamiinitasot olisivat yhteydessä skitsofrenian yleisyyteen. Skitsofrenia lisääntyy tilastollisesti pohjoismaissa mitä pohjoisemmaksi mennään. Tämä voisi selittyä sillä, että pohjoisessa saadaan vähemmän UV-säitelyä ja sitä kautta D-vitamiinia. Raskauden aikaisen D-vitamiinitason on havaittu olevan yhteydessä autismin yleisyyteen.

Koska d-vitamiinia saadaan suuria annoksia auringosta, voitaisiin olettaa, että nykyinen suositeltu D-vitamiiniannos 100 - 200 kansainvälistä yksikköä, olisi liian pieni. Jos koko keho on altistettuna auringolle, olisi d-vitamiinin saanti 2000 – 4000 ky vuorokaudessa. Tässä on pieni ero, eli kymmenen viiva kaksikymmentäkertainen ero.

Auringosta saa D-vitamiinia, mutta sen saannissa on Suomessa tiettyjä rajoituksia. Jotta aurinkoa ottamalla muodostuisi ihossa D-vitamiinia, pitäisi uv-indeksin olla vähintään neljä. Tämä ehto täyttyy Suomessa vain kesäkuukausina, ja silloinkin vain keskipäivän tunteina – on huomattava että auringon kannalta keskipäivä on Suomessa noin kello 1 kesäajasta johtuen. Aurinkoa tulisi ottaa koko vartalolle, pelkkä kasvoille ja käsivarsille saatu aurinko ei riitä. Aurinkoa ei tarvitse ottaa kovin pitkään 10 -20 minuuttia päivittäin on riittävä, sillä D-vitamiinin kehittyminen ihossa loppuu, kun sen esiastetta on kertynyt ihoon kylläisyysarvoon asti. Auringonotto lisää ihosyövän riskiä, mutta pitää aina laskea eri syöpien riskit. Onkin laskettu että ”1500 amerikkalaista kuolee joka vuosi ihosyöpiin, mutta 1500 amerikkalaista kuolee joka päivä muihin syöpiin”. Jos D-vitamiini vähentää sairastumista eturauhas- ja rintasyöpiin 30 – 50 %, niin on hieman typerää varoa niin kovasti aurinkoa ja ihosyöpää. Tosin auringonvalo vanhentaa ihoa, joskin suurimman osan ihon vanhenemisesta tuo suomalaisille sellainen auringonvalo, joka ei tuota D-vitamiinia. Heikomman tehoinen auringonvalo. Toisaalta Helena Lindgren, joka ei koskaan ota auringonvaloa on viisikymppiseksi selvinnyt erittäin nuorekkaana iholtaan. Tuleeko hän kärsimään alhaisen D-vitamiinitason vuoksi sitten syövistä. Ei välttämättä, sillä Helena Lindgren suosii kalaproteiineja ja kala on yksi parhaista, ellei ainoa, hyvä D-vitamiinin luonnollinen lähde ravinnossa maidon ohella.

Seuraava: Foolihappo

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.