Ravitsemustieteen kertaus Mikko Ahola 2009

Energiatasapaino

Ylipainon ja lihavuuden synty edellyttää, että ravinnosta saadun energian määrä on suurempi, kuin kulutettu energian määrä. Energian saanti, eli syöminen, ei ole tasapainossa kulutuksen kanssa.

Mutta miksi ihmiset sitten lihovat, eli syövät enemmän kuin kuluttavat? Miksi he eivät ole energiatasapainossa?

Ensiksi täytyy kumota myytti tai väite, että ihmiset eivät ole energiatasapainossa.

Tässä olen käyttäynyt lähteenä Marc K Hellerstein luentoa vuodelta2007 Berkeley Yliopistossa, joka on netissä Berkelyn webcastina.

Jos ajatellaan, kuinka paljon ihmiset syövät kaloreita vuodessa, niin koska vuodessa on 365 päivää, ja ihmiset syövät noin 2600 kcal päivässä, niin jos pyöristetään, tästä tulee noin miljoona kcal vuodessa. Jos ihminen lihoo tai laihtuu noin kaksi kiloa vuodessa, niin kaksi kiloa on 2 x 7000 kcal = 14 000 kcal vuodessa.

14 000 kcal miljoonasta on 1,4 %. Eli energiatasapino heilahtelee vain näin vähän, 1,4 % vuodessa.

Olemme loistavassa energiatasapainossa.

Jopa ylipainoiset ihmiset pysyvät samoissa lukemissa vuodesta toiseen. Tutkimusten mukaan ihmisen paino pysyy melko samana vuodesta toiseen. Tunnetussa Framinghamin sydäntutkimuksessa ihmisten paino nousi 10 % kahdessakymmenessä vuodessa, eli keskimäärin laskettuna 0,5 % vuosittain. Jopa ylipainoiset ihmiset pysyvät samoissa lukemissa vuodesta toiseen.

Tilastollisesti yleinen suuntaus on se, että ihmiset lihovat pikkuhiljaa 40 – 50 ikävuoteen asti, tällöin paino tasaantuu.

Jos ajatellaan tyypillistä suomalaista esimerkkiä, eli sitä, että itse vaihdoin kokomaidon juomisen rasvattoman maidon juomiseen yli 30 vuotta sitten. Tuohon aikaan rasvaton maito oli kurria, ja se maksoi kaupassa puolet siitä, mitä kokomaito. Nykyisin rasvattoman maidon ja kokomaidon hinta on täsmälleen sama johtuen kysynnän kasvusta. Paljolti koko Suomen kansa on tehnyt samanlaisen muutoksen ja luopunut kokomaidosta. Jos laskisin, että olen 30 vuotta juonut rasvatonta maitoa, enkä kokomaitoa, niin olenko nyt 30 x 365 x (640 kcal – 330 kcal) / 7000 = 383 kg kevyempi, kuin jos olisin jatkanut kokomaidon juontia. Jos en olisi myös luopunut rasvaisista makkaroista, rasvaisista juustoista, voista leivän päällä, ym. olisin vielä lihavampi. Rasvaisesta maidosta luopuminen ja rasvojen väheneminen ruokavaliossani kuvastaa samaa prosessia, jonka muutkin suomalaiset ovat toteuttaneet ruokailutottumuksissaan. Rasvojen käyttöä on vähennetty, mutta ihmisten, ja oma painoni, ei ole laskenut, vaan noussut.

Jos taas ajatellaan yhden kilon laihtumista vuodessa - tämäkin merkitsisi kymmenessä vuodessa kymmentä kiloa. Se merkitsee noin 20 kcal vuorokaudessa. Minkälainen määrä on 20 kcal. Runsaat kaksi grammaa rasvaa. Viisi grammaa hiilihydraattia tai proteiinia, Esimerkiksi 10 g grahamleipää. 2/3 palaa grahamleipää. 25 g banaania eli yksi viidesosa banaanista, 1,5 desilitraa rasvatonta maitoa, kolmannes keskikokoisesta keitetystä perunasta.

Ajatuskoe: jos syöt 500 ylimääräistä kaloria joka yö klo 24 kymmenen vuoden ajan. Onko ihminen kymmenen vuoden kuluttua 50 kiloa lihavampi? Jatkuuko painon nousu, vai käykö niin, että paino nousee jonkin aikaa, ja sitten nousu tasaantuu eli loppuu?

Kun puhutaan ihmisten painoindeksin noususta 1960-luvulta lähtien, niin on arvioitu, että ihmiset syövät nykyisin keskimäärin Amerikassa 300 kcal enemmän päivässä ja liikkuvat vähemmän kuin 1960-luvulla. Siinä mielessä on hyvin perusteltua tehdä tutkimus, jossa tutkitaan, mitä tapahtuu, kun koehenkilöille syötetään jatkuvasti, joka päivä noin 500 ylimääräistä kaloria. Lihovatko ihmiset loputtomasti ja milloin lihominen pysähtyy? Tai kun vastaavasti vähennetään päivittäisestä ravinnosta noin 500 kcal, laihtuuko ihminen lopulta luuksi ja nahaksi?

Tällainen tutkimus on tehty, ja raportoitu 1995 New England Journal of Medicinessä. Leibel RL, Rosenbaum M & Hirsch J (1995) Changes in energy

 

Koe osoitti, että kun normaalipainoisten ryhmä söi jatkuvasti 630 kcal päivässä ylimääräistä, niin ryhmän jäsenten paino nousi noin 10 %. Tämän jälkeen paino pysyi samana, eikä enää noussut.

Eli tästä voi päätellä, että jos syöt loppuelämäsi 630 kcal enemmän kuin nyt, ja olet normaalipainoinen, painosi nousee noin seitsemän kiloa, ja pysyy siinä vuosikaudet, ellei vuosikymmenet.

Kokeessa nostettiin myös lihavien ihmisten painoa 10 %. Lihavien ryhmässä: Paino nousi 131 kg:sta 143 kg:aan, ja lihavat söivät 870 kcal enemmän. Ennen koetta lihavat söivät vuorkaudessa3162kcal, kokeen tasannevaiheessa, vaiheessa, jossa koehenkilöiden paino ei enää noussut, vaan pysyi samana, he söivät 4034 kcal.

Vastaavat kokeet tehtiin myös tavoitteena 10 % painon lasku.

Taas toistui sama ilmiö. Paino ensin laski, mutta pysähtyi sitten tietylle tasolle ja pysyi siinä. Lihavilla ihmisillä paino putosi keskimäärin 17 kg eli 132 kilosta paino putosi 115 kiloon. Tämä tapahtui, kun päivittäistä kalorinsaantia vähennettiin 550 kcal, 3100 kilokalorista 2549 kcal päivässä.

Normaalipainoisilla 10 prosentin painon lasku merkitsi vastaavasti: Alku 2380 kcal. Loppu 1952 kcal eli noin 400 kcal.

Jos ihmisen paino vähenee, niin tietenkin ihmisen perusaineenvaihdunnassa kuluttama kalorimäärä laskee. Tutkijoiden mukaan tämä painon lasku ei kuitenkaan selitä kuin osan päivittäisen kalorintarpeen laskusta. Suuri osa kalorintarpeen laskusta tulee siitä, että rasvattoman kudoksen aineenvaihdunta muuttuu ja muutoksia tapahtuu ruuansulatuksen lämpövaikutuksessa, eli termogeneettisessä vaikutuksessa. Tämä kehon puolustusvaikutus on sitä luokkaa, että 2500 kcal dieetin ollessa kyseessä kehon puolustusvaikutus on 375 kcal vuorokaudessa.

 

Tästä kokeesta voi vetää sen johtopäätöksen, että jos siirryt dieetille, joka vähentää kalorin saantiasi 500 kcal vuorokaudessa, niin laihdut tietyn kilomäärän, jonka jälkeen laihtuminen pysähtyy, vaikka jatkaisit dieettiä kuinka pitkään. Vaikka niukka dieetti aiheuttaakin jatkuvaa nälkää ja ärtymystä, niin painon putoaminen ei jatku, vaan pysähtyy tiettyyn raja-arvoon. Jos painoa haluaisi pudottaa lisää, niin dieetin kalorimäärää tulisi edelleen vähentää, esimerkiksi alle 2000 kcal. Tai vastaavasti päivittäistä liikuntaa tulisi lisätä. Nopeasti tullaan tilanteeseen, jossa painonpudottaja joutuu näkemään kohtuuttomasti nälkää ja kärsimystä, sälyttääkseen alentuneen painonsa.

 

Toinen tutkija Macias puolestaan mittasi yön aikaisesta painon menetyksestä, miten niukempikalorinen ravinnon saanti vaikutti ihmisen kalorinkulutukseen. Hänen tulostensa mukaan yön aikainen painon väheneminen pienentyi noin 20 – 40 g yössä, kun ravinnosta satua kalorimäärää vähennettiin. Tämä merkitsee noin 0,7 – 1,3 kilon vaikutusta painoon kuukaudessa. On huomattava, että Macias mittasi vain yön aikaisen muutoksen elimistön kalorien kulutukseen. Jos sama vaikutus toimii myös päiväsaikaan, niin nämä aineenvaihdunnan muutokset vaikuttaisivat vielä huomattavasti enemmän ihmisen kalorinkulutukseen ja painon kehitykseen.

Macias AE (2004) Experimental demonstration of human weight homeostasis: implications towards understanding obesity. Br J Nutr 91, 479–484.

Suomessa on käytetty käsitettä säästöliekki, kun on kuvattu laihduttamisen ja niukentuneen kalorinsaannin vaikutusta aineenvaihdunnan energia-aineenvaihdunnan vähenemiseen.

Tämä kaikki viittaa siihen, että kehomme painoa ja lihavuutemme astetta säätelee jokin homeostaattinen mekanismi, jonkinlainen termostaatin kaltainen järjestelmä tai joukko järjestelmiä, jotka pitävät huolen painon säilymisestä suunnilleen samana.

Yksi esimerkki siitä, miten homeostaattinen painon vakaana pitävä järjestelmä voi toimia, on kylmän vaikutus ruokahaluun. Tämä on ehkä lähellä meidän suomalaisten elämänkokemusta. Ihmisten uidessa, vaikkakin 27 asteisessa uimahallin vedessä, ihminen altistuu kylmälle ja uidessa tai vesijuostessa erittäin suuri osa kulutetusta kalorimäärästä kuluu kehon lämmittämiseen. 27 asteinen vesi jäähdyttää tehokkaasti kehoa, jonka lämpötilan tulisi olla lähellä 37 astetta. Tunnin vesijuoksu voi vaatia kolmanneksen päivän kalorintarpeesta tämän takia. Mutta uiminen ei tutkitusti ole tehokas laihdutuskeino. Tätä on selitetty sillä, että elimistö reagoi kylmästressiin siten, että se lisää ruokahalua kattaakseen lisääntyneen kalorintarpeen. Kokeessa, jossa koehenkilöt polkivat vesikuntopyörää 20 asteisessa ja yli 30 asteisessa vedessä paljasti, että kylmässä vedessä polkeneet koehenkilöt söivät ad libidum, eli vapaasti ruokahalun mukaan, testin jälkeen 40 % enemmän tarjottua ruokaa, kuin lämpimässä vedessä polkeneet. Eli elimistömme osaa ilmeisesti reagoida homeostaattiesti myös kylmän aiheuttamaan kalorinvajeeseen.

 

Jos ajatellaan, että perusasia energiatasapainossa tuleekin elimistön homeostaattisesta säätelystä ja siitä, että elimistö pyrkii pitämään painon samalla tasolla, niin miten tässä tapauksessa pysyvä laihtuminen olisi mahdollista?

Tietenkin ihminen voi paastota ja vastustaa omaa nälän tunnetta pitkiäkin aikoja, mutta jos elimistöllä on jokin mekanismi, joka näyttää pitävän ja palauttavan painon aina samaksi, niin onnistuuko pysyvä laihduttaminen, ja johtaako pysyvä ruokailutottumusten muuttaminen terveellisiksi pysyvään hoikkuuteen?

Vaikka lyhyellä aikavälillä painon pudotus näyttää onnistuvan, niin kun tutkimusten tarkastelujakso ulotetaan pitemmälle aikavälille: vähintään kahteen vuoteen ja hyvässä tapauksessa viiteen vuoteen, saadaan laihduttamisen tuloksista melko lohduton kuva. Pitkäaikaisissa tutkimuksissa pysyvästi onnistuu painoaan pudottamaan vain noin 5 % kaikista tutkimukseen osallistujista. Yleensä 95 %:lla paino palaa alkulaihtumisen jälkeen takaisin ennalleen. Pientä parin kolmen kilon pysyvää laihtumista voidaan kyllä havaita suuremmilla osuuksilla tutkimuksiin osallistujista, mutta merkittävää painon pudotusta vain 5 prosentilla. Lisäksi suurin osa niistä, jotka onnistuvat pysyvästi pudottamaan painoaan, harrastaa viikoittain liikuntaa kuluttaen yli 3000 kcal liikuntaan. Eli esimerkiksi juoksevat lähes päivittäin juoksulenkin.

Suomalaisen lihavuustutkija LKT Kirsti Pietiläinen mainitsi TV-ohjelmassa luvuksi 80 % niiden kohdalla, joilla paino palaa aina ennalleen laihduttamisen jälkeen. Ehkä suomalaiset poikkeavat jonkin verran amerikkalaisista. Tai pysyvän laihtumisen määrälliset ja ajalliset kriteerit olivat Pietiläisellä erilaisia, kuin amerikkalaisilla.

 

Pysyvän laihtumisen mahdottomuus on harvinaisen huonosti tiedossa kansalaisten keskuudessa. Suurin osa ihmisistä uskoo, että lihavien tai ylipainoisten ihmisten on mahdollista laihtua pysyvästi, jos he vain opettelevat syömään oikein ja ryhtyvät harrastamaan liikuntaa. Kuitenkaan asia ei ole näin. Pysyvää painonpudotusta ei saavuteta oikealla ruokavaliolla eikä liikunnallakaan ole yleistä painoa alentavaa vaikutusta. Liikunta on kyllä erittäin tärkeää ylipainon aiheuttamien terveyshaittojen torjunnassa, mutta itse ylipainon määrään sillä on vain vähän, jos lainkaan vaikutusta.

Yksi syy siihen, miksi uskomme vakaasti pysyvän laihtumisen mahdollisuuteen on laihdutusbisnes. Laihdutusteollisuus on taloudellisesti erittäin suuri ala, ja meille myydään unelmaa laihtumisesta monen laisten kevyttuotteiden, laihdutusvalmisteiden ja laihdutusohjeiden muodossa. Lehtitalojen ei kannata paljoa kirjoitella artikkeleita pysyvän laihtumisen mahdottomuudesta, kun samaan aikaan lehtitalojen myymien lehtien sisällöstä on huomattava osa erilaisia laihdutusohjeita hoikkuudesta unelmoiville naisille ja miehille.

Lääkärit ja ravitsemustieteilijät eivät myöskään aina kerro totuutta laihduttamisen mahdottomuudesta. Yksi syy tähän on siinä, että pieni osa painonpudottajista todella onnistuu pysyvästi pudottamaan painoaan, eikä voida sanoa etukäteen, kuka kuuluu onnekkaaseen viiteen prosenttiin. Ylipainon aiheuttamat terveysriskit ovat niin suuret, että sille ihmiselle, jolle pysyvä painon pudotus sattuu onnistumaan, laihtumisen edut ovat todella huomattavat. Toisaalta jo muutaman kilon painonpudotuksella on selviä etuja terveydelle. Vaikka ylipainoinen harvoin on tyytyväinen kolmen kilon pudotukseen, terveyden kannalta näinkin vähäinen pudotus on edullinen.

Jos olet ylipainoinen tai lihava, niin on perusteltua tehdä ainakin kolme hyvin valmisteltua yritystä laihduttaa ja laihtua. On mahdollista, että kuulut siihen onnekkaiden ihmisten pieneen ryhmään, jolle pysyvä painonpudotus on mahdollista. Yli 90 prosentin enemmistölle käy kuitenkin niin, että paino aina nousee takaisin entiselleen viimeistään vuoden tai kahden kuluttua laihtumisesta. Ja tämä painon takaisin palaaminen toistuu aina uudelleen ja uudelleen laihdutusyritysten jälkeen.

Ihmisten on myös vaikea psyykkisesti luopua unelmastaan laihtua nuoruuden mittoihin tulevaisuudessa. Ehkä suurimmalla osalla meistä on vieläkin vaatekaapissa vanhat farkut odottamassa sitä päivää, että ne jälleen mahtuisivat jalkaan. Markkinamiesten on helppo myydä meille laihdutusta, sillä unelma hoikkuudesta on niin voimakas sisällämme, että haluamme uskoa heidän mielikuvaansa. Tieto siitä, että emme todennäköisesti pysty laihtumaan, merkitsee tämän unelman murskaamista, ja siksi tämän tiedon uskominen ja omaksuminen on vaikeaa.

Pysyvän laihtumisen tosiasiallisen mahdottomuuden tiedostaminen olisi kuitenkin tärkeää mm. sen takia, että ihmiset kokevat turhaa syyllisyyttä ylipainostaan ja lihavuudestaan, ja toisaalta lihavia ihmisiä syrjitään ja heidät leimataan syyttä. Jos ihmisillä on se virheellinen käsitys, että lihavuus ja ylipaino johtuvat ihmisen omista vääristä valinnoista, he katsovat oikeudekseen painostaa ja mollata lihavia ja ylipainoisia ihmisiä. Monet pitävät väärin perustein lihavia ihmisiä jotenkin tyhminä, kun he eivät korjaa ruokavaliotaan terveellisempään suuntaa, tai laiskoina ja saamattomina, koska lihavat eivät heidän mielestään harrasta liikuntaa, vaan makaavat sohvaperunoina katsellen televisiota napsien samalla sipsejä. On ylipainoisen tai lihavan ihmisen kannalta väärin ja epäoikeudenmukaista, jos muut ihmiset tulkitsevat heidän ylipainonsa johtuvan laiskuudesta ja tyhmyydestä. Vielä valitettavampaa on, jos lasten ylipainoon yritetään periaatteessa hyväntahtoisesti, mutta todellisuudessa julmasti ja ajattelemattomasti puuttua syyllistäen heidän vanhempiaan ja lastaan esimerkiksi lähettämällä koulusta kirje kotiin vanhemmille, kertoen lapsen olevan ylipainoinen ja vaatien vanhempia ryhtymään toimenpiteisiin lapsen paino-ongelman takia.

Kun pysyvä merkittävä laihtuminen on melkein kaikille mahdottomuus, niin on esitetty myös kysymys, onko jatkuvista toistuvista laihdutusyrityksistä jotain haittaa? Vakavasti ylipainoisilla ihmisillä on hyvin usein lukuisia, jopa kymmeniä laihdutusyrityksiä takanaan, joissa paino on ensin saatu laskemaan, mutta taas tullut takaisin ja entistä runsaampana. Ei kuitenkaan tiedetä, johtaako uusiutuvat laihdutuskuurit painon nousuun, vai ei.

Ihminen voisi periaatteessa säädellä syömistään tahdonalaisesti, ja alentaa painoaan pysymällä jatkuvasti nälässä. Jatkuvalla nälällä on kuitenkin psyykkisesti haitallisia seurauksia. Maailman ainoassa hyvin kontrolloidussa nälkiintymistutkimuksessa (Minnesota Semi-Starvation Study), vapaaehtoiset aseistakieltäytyjät, joiden kalorin saanti vähennettiin puoleen kuuden kuukauden ajaksi, kärsivät vakavista kielteisistä psyykkisistä oireista tutkimuksen edistyessä. Koehenkilöt muuttuivat masentuneiksi, apaattisiksi, eristäytyivät muista ihmisistä, tulivat ärtyisiksi, alkoivat keräillä pakonomaisesti esineitä, heille syntyi pakkomielteitä ruokaa kohtaan. Elinikäisinä seurauksina osa koehenkilöistä kertoi myöhemmin tuntevansa pohjatonta nälkää ja joutuvansa tietoisesti rajoittamaan omaa syömistään. Osa kärsi ahmimiskohtauksista, jolloin he söivät jopa 8000 kcal vuorokaudessa. Jatkuvan nälän psykologiset seuraukset ovat siis vakavia, ja estävät käytännössä pitempiaikaisen tahdonalaisen kalorien saannin ja oman painon säätelyn.

Johtuuko painomme geeneistä?

Laihtumisen tutkimus on siis paljastanut, että voimme itse hyvin vähän todellisuudessa vaikuttaa omaan painoomme. Mistä sitten painomme määräytyy, jos emme pysty siihen vaikuttamaan terveellisemmällä ruokavaliolla tai liikunnalla? Määräytyykö rasvakudoksemme määrä siis geeniperimästämme?

Perimän vaikutus ylipainoon ja lihavuuteen on monimutkaista selvittää. Mitään yksittäistä geeniä ei ole löydetty, joka selittäisi ylipainon kehittymisen, lukuun ottamatta harvinaista leptiinin tuottamista säätelevän geenin häiriötä, joka aiheuttaa jo lapsuudessa erittäin vakavan lihomisen. Tähän mennessä on löydetty joukko geenejä, jotka vaikuttavat ylipainon syntyyn, mutta jokainen näistä geeneistä vaikuttaa vain vähän ihmisen painoon. Ihmisen rasvakudoksen määrään näyttäisi siis vaikuttavan lukuisia geenejä, eikä vain muutama tai yksi geeni.

 

Koska ihmisten paino on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, voisi olettaa, että geneettinen perimä ei vaikuta ratkaisevasti ylipainon kehittymiseen, vaan kyse olisi elämäntapatekijöistä. Mutta perimän vaikutuksen ongelma on monimutkaisempi. Kyse on geneettisen perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Tällöin perimän vaikutus painoon voi olla hyvinkin suuri, jopa 80 %, vaikka perimän vaikutus ylipainon kehittymiseen tapahtuisikin ympäristötekijöiden eli elämäntapatekijöiden kautta. Esimerkiksi yksi syy jatkuvaan kansakunnan painoindeksin nousuun näyttää olevan yleinen fyysisen aktiviteetin väheneminen. Ihmiset liikkuvat ja tekevät fyysistä työtä vähemmän, kuin ennen. Paikasta toiseen liikutaan entistä vähemmän kävellen, matkat taitetaan useimmiten autolla. Kun kuitenkin verrataan yksilöiden painoindeksejä, niin on huomattu, että fyysisesti aktiivisemmat ihmiset ovat hoikempia, kun vähemmän fyysisesti aktiiviset ihmiset. Mutta toisaalta taas tiedetään, että taipumus fyysiseen aktiivisuuteen määräytyy osin perinnöllisesti. Kun pakollinen työ ja liikkuminen korvautuvat vapaaehtoisella liikkumisella, niin yksilön geneettinen perimä vaikuttaa enemmän siihen, kuinka paljon yksilö liikkuu ja kuluttaa kaloreita päivän aikana.

Suomalaisessa kaksostutkimuksessa on havaittu selvästi, että identtiset kaksoset ovat myös painoltaan hyvin samankaltaisia. Kaksostutkimusten tulokset antavat kuvaa enemmän siitä, miten perimän ja ympäristön yhteisvaikutus vaikuttaa painoindeksiin. Kaksostutkimusten mukaan lihavuuden periytyvyys on 50 – 80 %:n välillä. Toisenlaiset tutkimusmenetelmät taas antavat erilaisen kuvan painoindeksin periytyvyydestä. Adoptiotutkimusten mukaan lihavuuden periytyvyys on 10 – 30 %:n luokkaa, ja perhetutkimuksissa, joissa vertaillaan isä-lapsi, äiti-lapsi, ja sisar-sisar-asetelmia, periytyvyys on enintään 30 – 50 %.

Jos molemmat vanhemmat ovat lihavia, on erään tutkimuksen mukaan heidän lapsensa 80 %:n todennäköisyydellä myös lihava. Jos taas molemmat vanhemmat ovat laihoja, niin heidän lapsensa todennäköisyys olla lihava on 10 %:a.

 

Asetuspiste teoria (set point theory)

Asetuspiste-teorian eli set point teorian mukaan meillä olisi keskushermostossa eräänlainen rasvatermostaatti, eli systeemi, joka pitäisi rasvan määrän vakiona kehossamme. Keskushermosto saa tietoa siitä, kuinka paljon rasvaa kehossamme on leptiinihormonin kautta. Leptiinihormonin määrä veressä riippuu siitä, kuinka paljon meillä on rasvakudosta. Jos leptiinin määrä veressä laskee alle asetusarvon (set point), keskushermosto lisää ruokahalun määrää, joka johtaa runsaampaan syömiseen. Asetuspiste määräisi siis painomme, sillä jos paino laskee alle asetuspisteen ruokahalu kasvaa sietämättömäksi. Lihavan ei siis ole mahdollista laihtua alle asetuspisteen, jollei keksitä keinoa vaikuttaa asetuspisteeseen. Tällaista keinoa ei ole vielä löydetty, joskin Shangri La –dieetin kehittänyt psykologi Seth Roberts väittää kehittäneensä ruokavalion, joka vaikuttaa asetuspisteeseen. Asetuspiste voi eräiden tutkijoiden mukaan nousta elämän kuluessa, ja tämä johtuisi hermosolujen solukuolemista, jolloin asetuspisteen nousu olisi pysyvää. Tämä näkemys painottaisi sitä, että lihavuuden torjunnassa pitäisi keskittyä ennaltaehkäisyyn, etenkin lasten ja nuorten liikalihavuuden hoidossa.

 



Seuraava: Ylipainoinen mutta terve

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.