Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

 

Foolihappo

 

Foolihappo eli folaatti on yleisnimitys samanlaisen biologisen aktiivisuuden omaaville johdannaisille. Eli kyse on taas ryhmästä hieman toisistaan poikkeavista kemiallisista aineista, joita tunnetaan luonnossa noin 100 erilaista.

 

Niissä vitamiineissa, joita on yhden nimikkeen alla ryhmä samanlaisia kemiallisia aineita, niin kun näitä vitamiineja nautitaan synteettisessä muodossa, eli vitamiinipillerinä, niin vitamiinipillerin sisältämä muoto on luonnon kemikaaleja tehokkaampaa. Jopa kaksi kertaa tehokkaampaa vaikutukseltaan.

 

Foolihappo vaikuttaa soluissa koentsyyminä aminohappojen ja nukleotidien metaboliassa. Foolihapon puute ilmenee DNA:n ja RNA:n synteesin heikkenemisenä. Käytännössä tämä tarkoitta sitä, että ne solut, joissa tapahtuu jakautumista, eli solut uusiutuvat nopeasti, kärsivät ensin foolihapon puutteesta. Tällaisia soluja ovat mm. ohutsuolen nukkasolut, jotka uusiutuvat jopa 4 päivän välein, ja verisolut.

 

Foolihapon puute johtaa megaloblastiseen anemiaan, eli suurisoluanemiaan. Kyse on siitä, että verisoluja valmistuu, mutta niitä ei DNA- ja RNA-synteesin heikkenemisen vuoksi valmistu riittävästi, vaan solut jatkavat kasvuaan, ja niitä on liian vähän.

 

Toinen anemian tyyppi on mikroblastinen anemia, pienisoluanemia, joka taas johtuu siitä, että verisuonia valmistuu, mutta niissä ei ole raudan puutteen vuoksi riittävästi hemoglobiinia. Molempien anemioiden oireena on veren hapen kuljetuskyvyn puutteesta johtuen väsymys.

 

Koska folaatit ovat tärkeitä solujen jakautumiselle, on folaattien toiminnan estäjiä käytetty lääkkeinä. Saksalaisten toisen maailmansoden aikana käyttämät sulffalääkkeet estivät bakteerien kasvua kehossa siten, että estämällä folaatin synnyn bakteerin sisällä, ne estivät bakteeria jakautumasta ja lisääntymästä. Bakteerit eivät siis kyenneet tuottamaan folaatteja, mutta ihminen itse sai folaattia ravinnosta, joten kyseinen sulffalääke ei vaikuttanut ihmisen solujen jakautumiseen.

 

Myös syöpäsolut jakautuvat erittäin nopeasti, ja folaattien toiminnan estäjiä on käytetty ja käytetään edelleen syöpälääkkeinä. Tällainen lääke kuitenkin estää paitsi syöpäsolun jakautumisen, myös ihmisen omien solujen jakautumisen, ja johtaa siten myös ohutsuolen nukan surkastumiseen.

 

Foolihapon vaikutus syöpiin ja kasvaimiin on tärkeä siinä vaiheessa, kun pohditaan, minkälainen saantisuositus tälle vitamiinille annetaan. Toisaalta tilanteessa, jossa ihmisellä ei ole kasvainta, foolihapon saannilla on syövän syntyä estävä vaikutus. Sen sijaan jos ihmisellä on jo kasvain, niin foolihapon runsas saanti lisää sen kasvua. Eli, jos ihmisellä olisi jo kehittyvä kasvain, hänen ei kannattasi syödä korkeita annoksia foolihappoa, mutta mistä tietää, onko itsellä jo kasvain vai ei.

 

Foolihapon saantisuosituksia muutettiin vuosikymmen sitten, kun todettiin sen dramaattinen vaikutus syntymävaurioiden ehkäisyssä. Kyseessä on hermostoputken sulkeutumishäiriö (NTD-vaurio). Suomessa näitä vaurioita on vähemmän kuin monissa muissa maissa.

 

Tämä foolihapon epämuodostumien estävä vaikutus kuvaa sitä, millä nopeudella tieteellinen tieto tutkimuksista siirtyy ravintosuosituksiin. Ratkaisevat kokeet foolihapon vaikutuksista epämuodostumien ehkäisemiseksi tehtiin vuonna 1991. Kokeessa kahdelle naisryhmälle, jotka suunnittelivat raskauta olivat tutkimuksen kohteena, ja toiselle ryhmälle annettiin 400 mikrogrammaa foolihappoa vuorokaudessa. Synnynnäisten epämuodostumien määrä väheni niin dramaattisesti, että koe jouduttiin keskeyttämään eettisistä syistä, ja myös vertailuryhmän naisille alettiin antamaan foolihappoa.

 

Koska foolihapon synnynnäisiä epämuodostumia ehkäisevä vaikutus oli näin suuri, ensimmäinen reaktio USA:n viranomaisilla oli aloittaa valistuskampanja, jossa kehotettiin raskaaksi mahdollisesti tulevia naisia syömään foolihappoa 400 mikrogrammaa vuorokaudessa. Tällä kampanjalla ei kuitenkaan ollut toivottavaa vaikutusta, koska USA:ssa tiedotuskampanja ei mennyt läpi niiden naisten tietoisuuteen, jotka mahdollisesti tulivat raskaaksi. Siksi USA:ssa vuonna 1998 päätettiin alkaa lisäämään foolihappoa vitamiinilisänä myytäviin ruokiin, jotta mahdollisesti raskaaksi tulevien naisten foolihapon saanti lisääntyisi 200 mikorogrammaan vuorokaudessa. Foolihappo vitaminoituna myytäviin ruoka-aineisiin nosti siis koko väestön foolihapon saantia, myös miesten ja menopaussin ohittaneiden naisten kohdalla.

 

Kun ravinnon saantisuosituksia annetaan, niin perusteena pidetään sitä, että tietty määrä ravintoainetta tyydyttäisi 98 prosentin väestöstä tarpeen. Foolihapon lisäsaanti kuitenkin vaikuttaa vain erittäin harvaan raskaana olevaan naiseen, ehkä yhteen tuhannesta. Joissain maissa yhteen sadasta. Kyse ei siis saantisuosituksen määritelmän mukaan ole siitä, että foolihapon saantisuositus on ollut liian alhainen.

 

Niillä äideillä, jotka ovat synnyttäneet epämuodostuneen lapsen, on perinnöllinen, geneettinen ominaisuus, joka altistaa tälle epämuodostumalle, mutta lisäfoolihapon saannilla tämä riski siis pienenee vähintään puolella.

 

 

Seuraava: Muut vesiliukoiset vitamiinit

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.