Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

Jodi

Jodia on elimistössämme vähäinen määrä, mutta silti se on tärkeä ravintoaine. Jodin puutos on tullut selvästi esille historian aikana, sillä niillä alueilla, joiden maaperässä on niukasti jodia, on ihmisille kehittynyt yleisesti sairaus, kilpirauhasen likkakasvu, jota myös on nimitetty struumaksi. Tämä sairaus oli ennen hyvin yleinen Suomessa, ja vielä muutama vuosi sitten oli virolaisista jopa kolmannes kärsi kilpirauhasen liikakasvusta. Maailmassa arvioidaan jopa 2 miljardin ihmisen kärsivän jodin puutteesta.

Suomessa elintarvikkeiden jodipitoisuus on ollut pieni, ja vielä 1950-luvulla struuma olikin yksi suomalaisten kansansairaus. Jodin saannin turvaamiseksi ruokasuolaan ja lehmien rehuihin nykyisin lisätään jodia. Suomessa jodin puutokselle saattavat altistua henkilöt, jotka eivät käytä maitovalmisteita eivätkä jodia sisältävää suolaa.

Maailmanlaajuisesti jodin puutos on yksi suurimmista ravitsemukseen liittyvistä ongelmista. Sen tekee vakavaksi se, että jodin puutos aiheuttaa lasten älyllisen kehityksen heikkenemistä, joka on huomattavaa. Kyse on älykkyysosamäärän laskusta 10 – 15 pistettä.

Jodin puutoksessa on dramaattista se, että ongelman hoito olisi erittäin halpaa. Jodin lisääminen ruokasuolaan ei tulisi maksamaan kuin muutaman sentin suolatonnia kohti.

Kun jodin saanti on runsasta, kilpirauhashormonia muodostuu normaalisti. Rauhanen varastoi tehokkaasti hormonia, ja usean kuukauden jodin puute voi korvautua varastoilla. Kun jodin saanti vähenee, kilpirauhasen jodin otto lisääntyy ja mikäli saanti ei ole riittävää, kilpirauhanen laajenee.

 

Pitkäaikainen puutos johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, sen laajentumiseen ja struuman kehittymiseen. Jodin puutoksen oireina on yleinen väsymys, hitaus ja painonnousu. Raskaudenaikainen jodinpuutos heikentää sikiön kasvua ja vakava puute aikaansaa palautumattoman henkisen kehityksen jälkeenjääneisyyden ja kääpiökasvuisuutta.

Pienenä sivuhyppynä ravitsemustieteestä antropologiaan, voi mainita, että toisaalta jodin ja omega-3 ja omega-6 rasvahappojen merkitys aivojen kehitykselle on antropologiassa liitetty ns. vesiapina-teoriaan. Tämän teorian mukaan ihmislaji olisi jossain kehityksensä vaiheessa sopeutunut elämään rannalla, jossa se olisi hyödyntänyt meren ravintovaroja. Teorian mukaan sisämaassa eläessä ravinnosta olisi ollut vaikea saada riittävästi välttämättömiä rasvahappoja ja jodia, jotka kummatkin ovat keskeisiä aivojen kehitykselle. Rannalla eläessä näistä ravinteista ei kuitenkaan olisi ollut puutetta. Nämä teoretisoinnit ovat kuitenkin melko spekulatiivisella asteella tällä hetkellä.

 

Seuraava: Vitamiinit

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.