Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

Ketoosi ja ketoasidoosi

 

Elimistö ei varastoi hiilihydraatteja kuin vähäisessä määrin, ja siksi tilanteessa, jossa hiilihydraatteja ei saada ravinnosta, elimistön energian käytössä tapahtuu muutoksia. Nämä muutokset ovat yhteisiä vähähiilihydraattisille dieeteille, kuten Atkinsin-dieeteille, ja toisaalta VLCD-valmisteita, kuten Nutrilettea pelkästään syöville laihduttajille.

Hiilihydraattien puutoksessa elimistö ensin käyttää lihaksissa ja maksassa olevia glykogeenivarastoja, ja alkaa glukoneogeneesin kautta valmistamaan proteiineista glukoosia. Rasvoja ihmislaji ei pysty muuttamaan glukoosiksi, kuin äärimmäisen pienessä määrin triglyserolien glyseriini-osasta. Eli käytännössä emme saa runsaista rasva-varastoistamme glukoosia.

Evoluution kehityshistoriassa on kuitenkin sopeuduttu tilanteisiin, joissa hiilihydraattien saanti ravinnosta loppuu joksikin aikaa, ja elimistö siirtyy käyttämään ketoneita energian lähteenä glukoosin tilalla. Tällaisen tilan nimi on ketoosi. Tilaan viitataan myös termillä paastoreaktio. Ketoaineiden tuotto ei paaston alkupäivinä ole voimakasta. Paaston jatkuessa, ts. yleensä 5.–6. paastopäivästä lähtien, ketoottinen tila on voimakkaimmillaan.

Ketoaineet muodostuvat rasvoista. Niitä on kolme: asetoasetaatti, betahydroksibutyraatti ja asetoni. Asetoasetaattia ja betahydroksibutyraattia voivat solut hyödyntää energian, eli ATP:n tuotannossa, Sitruunahappokierrossa eli Krebsin syklissä eli trikarboksyylihappokierrossa. Asetonia taas ei hyödynnetä, ja sitä haihtuukin ketoosin aikana hengityksen kautta antaen paastoajalle tai dieetillä olijalle tyypillisen ”hedelmäisen tuoksun” tai miten nyt tuoksun tulkitsee – puhdistusaineen tuoksun.

Hermosolut eivät kokonaan voi siirtyä käyttämään ketoneita energianlähteenään, koska ketonit muuttuvat energiaksi mitokondrioissa ja mitokondriot ovat liian kaukana hermosolujen pitkien aksonien päistä. Siksi hermosto aina tarvitsee pienen määrän glukoosia ja verensokeri ei paastotilassakaan laske kovin paljoa.

Paastossa ja vähähiilihydraattisessa dieeteissä ketoosi on aivan normaali tila. Ketoaineita syntyy kuitenkin myös sokeritaudin yhteydessä, ja tällöin tilanne erilainen. 1 tyypin sokeritaudissa ongelmana on se, että kun insuliini puuttuu, niin glykoosi ei siirry verestä solujen sisälle. Solu näkee siis tavallaan nälkää, ja saa energiaa vain rasvoista ja ketoaineista. Elimistö alkaa tuottaa hallitsemattomasti ketoaineita solujen energianlähteeksi, vaikka samaan aikaan veressä voi olla hyperglykemia, eli liikaa glukoosia, mutta insuliinin puuttuessa sokeri ei pääse soluihin sisälle. Erittäin runsas ketoaineiden tuotanto ja määrä veressä johtaa veren liialliseen happamoitumiseen, happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin, joka on hengenvaarallinen tila. Tätä diabetekselle tyypillistä ketoasidoosia ei pidä kuitenkaan sekoittaa paaston tai dieetin seurauksena syntyvään ketoosiin. Dieetti tai paasto ei voi johtaa ketoasidoosiin. Ketoasidoosiin voi johtaa vain diabetes tai raju ryyppääminen, sillä alkoholi voi estää glukoneogeneesin, eli glukoosin valmistamisen maksassa, ja siten johtaa ketoaineiden liialliseen tuotantoon.

Ketoasidoosissa veri happamoituu. Ihmisen veren happo-emästasapaino on normaalisti hyvin tarkasti säädelty, eikä ruokavaliolla voi vaikuttaa happo-emästasapainoon.

Seuraava: Ylipaino ja lihavuus

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.