Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

Lihava, mutta terve

 

Liikalihavuus ja ylipainon ovat yhdistetty perinteisesti terveysriskeihin, mutta joukko tutkijoita ovat kuitenkin kyseenalaistaneet ylipainon suoran vaikutuksen terveyteen. Heidän näkemyksensä mukaan ihmisen ryysinen kunto ja liikunta, vaikuttavat huomattavasti terveyteen, ja kumoavat suurelta osin ylipainon terveyttä haittaavat vaikutukset. Heillä on Amerikassa ”Fat but fit” –liike, ”Lihava mutta hyväkuntoinen”, jonka sanoma on se, että lihavan ihmisen kannattaa kuntoilla, ja kuntoilun avulla hän voi pysyä terveenä ja elää pidempään, kuin normaalipainoinen ei-kuntoilija. Kunnolla tutkijat tarkoittavat konkreettista fyysistä kuntoa, eli käytännössä paljolti maksimaalista hapenottokykyä. Tällainen hyvä kunto saavutetaan kuntourheilulla.

Myös se, mihin vartalon rasva on kertynyt, vaikuttaa huomattavasti lihavuuden riskitekijöihin. Jos rasva on kertynyt lantiolla ja reisiin, niin kuin monilla naisilla tapahtuu, ei se näytä muodostavan minkäänlaista terveysriskiä yksilölle. Sen sijaan vatsaonteloon kertynyt rasva, viskeraalinen rasva, ns. vyötärölihavuus sen sijaan on huomattavasti vaarallisempi riskitekijä ihmisen terveyden kannalta. Vyötäröltään lihavalla on tietenkin rasvakerros vatsalihasten päällä paksuuntunut, mutta varsinainen suuri rasvamäärä on vatsaontelon sisällä, joka pullistaa sitten sekä vatsalihakset, että niiden päällä olevan rasvakerroksen ulospäin. On myös muistettava, että rasvaa kerääntyy myös muualle, kuin varsinaiseen rasvakudokseen. Rasvaa kertyy esimerkiksi maksaan. Ns. rasvamaksaa on alkanut esiintyä alkoholistien lisäksi myös ylipainoisilla ihmisillä. Voi olla, että juuri tällainen ”metastaattinen” rasva, sisäelimiin kerääntyvä rasva, on kaikkein vaarallisin rasvan muoto. Usein vyötärölihavuudesta käytetään kansan parissa nimitystä kaljamaha, mutta tutkimusten mukaan oluen juonti ei ole yhteydessä vyötärölihavuuden syntyyn. Kaljavatsaa nimitetään myös miestyyppiseksi lihavuudeksi ja myös omenalihavuudeksi vastakohtana päärynälihavuudelle, eli naistyyppiselle lihavuudelle, jossa rasva kertyy lantiolle ja reisiin. Rasvan kertymiseen vartalon eri osiin vaikuttavat naisten ja miesten sukuhormonit, ja naisilla rasva usein alkaa siirtyä menopaussin jälkeen lantioilta vatsan seudulle.

Liikalihavuuden katsotaan olevan vaarallista ihmiselle paljolti niin sanotun metabolisen oireyhtymän kautta. Metabolista oireyhtymää, alun perin oireyhtymä X, on usein keskivartalon lihavuuteen liittyvä kolmen tärkeän oireen yhdistelmä: verenpaine, kolesteroli ja sokeritasapainon häiriöt. Metabolista oireyhtymää on välillä kuvattu 2 tyypin esisokeritautina. Tosin metabolisesta oireyhtymästä kärsivällä voi 2 tyypin diabetes jo olla puhjennut. Kolesterolitason erityisongelmana on etupäässä matala HDL, eli hyvän kolesterolin taso. Lisäksi veren triglyseridiarvot ovat kohonneet. Triglyseridi siis tarkoittaa tavallista rasvaa, eli sitä rasvaa, joka on varastoituna rasvakudoksissamme. Kolesteroli on myös rasvaa, mutta hyvin erityyppistä rasvaa, kuin triglyseridit.

Usein ikäkauteen liittyvissä terveystarkastuksissa mitataankin paastosokerin arvot, verenpaine, veren kolesterolit ja nykyisin välillä myös triglyseridiarvot. Näistä voidaan päätellä, onko ihmisellä metaboolinen oireyhtymä. Metabolinen oireyhtymä on siinä mielessä huomiota vaativa, että se altistaa selvästi sydän- ja verisuonitaudeille. Se kietoutuu 2 tyypin diabeteksen syntyyn, ja diabetes on vakava terveyshaitta vanhenevalle ihmiselle, joka voi johtaa mm. raajojen amputoimiseen, ja eliniän selvään laskuun kokonaisuudessaan.

Koska metabolinen oireyhtymä selvästi liittyy keskivartalolihavuuteen, suosittelivat lääkärit ennen hoitokeinona tähän oireyhtymään laihdutusta. Mutta kuten aiemmin on mainittu, niin pysyvä laihtuminen onnistuu erittäin harvoin, ja siksi kokeneet ja alansa kehitystä tunnollisesti seuraavat lääkärit eivät enää suosittele ratkaisukeinoksi laihdutusta, vaan hoitavat verenpainetta, kolesterolia ja alkavaa 2 tyypin diabetesta erikseen niille olemassa olevilla hoidoilla. Tämän lisäksi lihaville ihmisille on alettu tehdä Suomessakin leikkaushoitoja, sillä näiden metaboliseen oireyhtymään liittyvien oireiden riskit ovat niin suuret, että leikkaushoidon riskit katsotaan suhteessa pienemmiksi. Leikkaushoito on tutkimusten mukaan ainoa pysyvä ylipainoon tehoava hoitomuoto tällä hetkellä.

Leikkauksen, kolesteroli- ja verenpainelääkityksen lisäksi on olemassa kolmaskin tehokas keino välttää keskivartalolihavuuden aiheuttamia terveysriskejä. Tämän hoitomuodon vaikutuksia on alettu tutkia viime aikoina.

Tämä hoitomuoto on liikunta.

On heti todettava, että liikunnan vaikutus lihavuuden terveyshaittojen torjunnassa ei perustu laihtumiseen. Liikunnalla ei tutkimusten mukaan ole kovin suurta vaikutusta laihtumisessa, se ei ole mikään tehokas laihdutuskeino. Mutta liikunta on terveyden kannalta erittäin tehokas väline. Kun 2 tyypin diabetes on lihavuuden mukanaan tuoma suuri terveysriski, niin on todettu, että jo melko matalatehoisella useita kertoja viikossa toistuvalla säännöllisellä liikunnalla, kuten kävelyllä, voidaan sairastumisriskiä pudottaa puoleen.

 

Meillä on tietty ennakkoluulo, että lihava ihminen ei voi olla hyväkuntoinen ja meillä on mielikuva, että kaikki urheilijat ovat hoikkia. Urheilijan täytyy tietenkin useimmissa lajeissa olla rasvaprosentiltaan alhainen, jotta hän menestyisi ja pystyisi esimerkiksi juoksemaan nopeammin ja hyppäämään korkeammalle. Mutta lihava ihminen pystyy hyvin juoksemaan esimerkiksi maratonin. Lihaviakin maratoonareita löytyy maailmalta.

Yksi urheilulaji, jossa kilpailijat ovat erittäin hyväkuntoisia ja samalla lihavia, on sumopaini. Sumopainijoita onkin tutkittu, kun on haluttu selvittää, miten kova harjoittelu vaikuttaa lihavilla ihmisillä metabolisen oireyhtymän syntyyn. Sumopainijat, jotka harjoittelevat kovaa päivittäin, ovat metabolisen oireyhtymän kannalta täysin oireettomia. Ei verenpainetta, ei korkeita kolesteroliarvoja eikä häiriöitä sokeriaineenvaihdunnassa. Kuitenkin vain siihen asti, kun he jatkavat harjoittelua. Eläköitymisen jälkeen ja harjoittelun loputtua tilanne muuttuu heidänkin kohdalla.

Miksi liikunta vaikuttaa niin paljon keskivartalolihavuuden terveyshaittoja vastaa, ei tällä hetkellä tiedetä. Aihe on tutkimuksen kohteena.

Säännöllinen liikunta pidentää ihmisen elinikää arviolta keskimäärin 3 – 7 vuotta. Ei ole laskettu, eikä pystytty arvioimaan, kuinka paljon säännöllinen liikunta pidentäisi keskivartalolihavuudesta kärsivän ihmisen elämää. On mahdollista, että enemmän kuin keskimääräiset 3 – 7 vuotta.

On kuitenkin todettu, että ihmisiä ei saa harrastamaan liikuntaa, vaikka he tietäisivät sen terveysvaikutuksista. Jos liikunta ei tunnu ihmisistä miellyttävältä, he ennen pitkää lopettavat sen harjoittamisen. Siksi olisikin tärkeää, että jokainen löytäisi juuri hänelle itselleen sopivan liikunnan lajin, jonka harjoittamisesta hän saisi nautintoa ja joka kannustaisi liikunnan harrastamisen jatkamiseen.

Jos kärsii keskivartalolihavuudesta, ei sen välttämättä tarvitse merkitä lyhyempää elinikää ja sairaaloista vanhenemista. Leikkaushoito voi olla aivan kannattava vaihtoehto pelkästään terveyssyistä, eikä pelkistä ulkonäkösyistä. Verenpainetta, kolesterolia ja alkavaa sokeritautia voidaan hoitaa kaikkia erikseen, ja välttää näiden tekijöiden terveyshaittoja. Liikunnan avulla voidaan tehokkaasti torjua lihavuuden haittoja vaikka liikunta ei ihmistä laihdutakaan.

 

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.