Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

Mikä on ravintoaine?

Mikä on ravintoaine?

Jos perustat kaupallisen yrityksen, ja alat myymään ihmisille ravintoaineita, ei kannata mainostaa suomalaisille kuluttajille, että ”Meillä on nyt myynnissä erilaisia fytokemikaaleja”. Suomalaiset eivät nimittäin kovin pidä siitä ajatuksesta, että heille syötettäisiin kemikaaleja. Paremmin tuotteet menevät kaupaksi, jos kertoo kuluttajille, että ”miellä on myynnissä bioaktiivisia aineita” ja vielä paremmin, jos kertoo myynnissä olevan esimerkiksi flavonoideja.

Kaikki meidän ravintoaineemme ovat kylläkin kemiallisia aineita ja kemistin tai muun luonnontieteisiin vähänkin perehtyneen mielestä siis kemikaaleja. Sokerit ja hiilihydraatit ovat kemiallisia yhdisteitä, samoin proteiinit, rasvat, vitamiinit, vesi ja ruuan lisäaine, natriumkloridi, eli ruokasuola. Jos ei halua syödä tai juoda kemikaaleja, on valikoima aika rajoitettu – eli ei mitään saa kurkusta alas.

Ravintoaineet ovat siis kaikki kemikaaleja, kemiallisia aineita. Tavallisesti syödessä ja juodessa nautimme ravinteiden lisäksi huomattavan lukumäärän, ei niinkään määrällisen määrän, vaan lukumääräisen määrän erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Esimerkiksi paistetussa pihvissä on noin 625 eri kemiallista ainetta, samoin kuin kahvissa, tomaatissa 350 ja banaanissa 325. Kaikki näistä aineista eivät ole kuitenkaan luokiteltavissa ravintoaineeksi, vaan ravintoaineeksi luokitellaan määritelmänsä mukaan vain ne aineet, jotka ovat välttämättömiä ihmiskehon toiminnalle. Sokerit, proteiinit ja vitamiinit ovat kaikki välttämättömiä kehomme toiminnalle, ja siksi ne määritellään ravintoaineiksi.

Niistä lopuista kemiallisista yhdisteistä, jotka eivät ole välttämättömiä kehomme toiminnalle, käytetään yleisnimitystä vieras-aineet.

 

Ravitsemuksessa vierasaine tarkoittaa eri asiaa, kuin elintarvikelainsäädännössä, jossa ”elintarvikkeelle vieras aine” on tarkoin määritelty ja sillä on E-numerokoodi. Elintarvikkeissa lisäaineita käytetään parantamaan mm. ruuan säilyvyyttä, makua, väriä, rakennetta tai muuta ominaisuutta. Lisäaineilla ei saa peittää elintarvikkeessa olevaa virhettä. Lisäaine voi olla luontainen lisäaine, luontaisen kaltainen lisäaine, tai synteettinen lisäaine. Luontainen lisäaine on luonnonmateriaalista esimerkiksi uuttamalla, tai muulla menetelmällä erotettu aine. Luontaisen kaltainen lisäaine vastaa kemialliselta rakenteeltaan täysin luontaista lisäainetta, mutta se on valmistettu kemiallisin menetelmin. Keinotekoinen eli synteettinen lisäaine on aine, joka on valmistettu kokonaan kemiallisin menetelmin ja jota ei esiinny luonnossa.

Vierasaineet, eli ravinnossa olevat aineet, jotka eivät ole ravintoaineita, taas voivat olla joko vahingollisia, kuten raskasmetalleja tai dioksiineja, tai niillä ei ole mitään vaikutusta, tai niillä voi olla terveyttä edistäviä vaikutuksia. Terveyttä edistävä vaikutus ei ole kuitenkaan sama asia, kuin ravinteen määritelmään kuuluva ”välttämätön kehon toiminnalle”. Siksi esimerkiksi fytokemikaaleja, joilla on jo havaittu terveyttä edistäviä vaikutuksia, ei määritellä ravintoaineiksi. Sana fyto tarkoittaa kasvia, ja ehkä mystisen pelottavalta vaikuttava käsite fytokemikaali tarkoittaa yksikertaisesti kasvin tuottamaa kemikaalia, joka voi olla esimerkiksi väriaine, ja jolla voi olla myönteisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen, jos ihminen syö niitä kasvien mukana. Tällaisia kasvien kemiallisia yhdisteitä, joilla oletetaan olevan jotain vaikutuksia ihmisen terveyteen, tunnetaan tällä hetkellä yli tuhat kappaletta, ja ne ovat uusi tutkimuksen kiinnostuksen kohde tällä hetkellä. Fytokemikaaleja ovat mm. valkosipulin alleelit, fenolit, flavonoidit, isoflavonoidit, lykopeeni, ym.

Esimerkiksi tomaatti sisältää runsaasti lykopeeniä, jonka E-koodi on E160d, tomaatin punaista väriainetta. Lykopeeni on tehokas antioksidantti, ja siinä mielessä monesti kehotetaan syömään tomaatteja, tai ketsuppia, josta lykopeeni imeytyy elimistöön vielä tomaattia paremmin. Tohtori Tolonen väittää websivullaan lykopeenia virheellisesti vitamiiniksi, vaikka se ei ole vitamiini, koska sitä ei ole todettu välttämättömäksi aineeksi ihmisen kehon toiminnan kannalta, vaikka sillä selkeästi on osoitettavissa myönteisiä terveysvaikutuksia.

On huomattava, että jos joku näistä uusista tutkittavista aineista osoittautuu elämälle välttämättömäksi, niin se silloin määritellään ravintoaineeksi. Yhden tällaisen kemikaalin epäillään tällä hetkellä olevan elämälle välttämätön ja on mahdollista, että saamme uuden ravintoaineen ravintoaineiden ryhmään. Ravitsemustieteilijät ovat ottanee oppia tieteensä historiasta, ja määrittelevät ravintoaineen ”nykyisen tietämyksen mukaan elämälle välttämättömäksi aineeksi”, eli määritelmässä on se varaus mukana, että uusia tutkimustuloksia tulee, ja vielä uusia aineita luokitellaan välttämättömiksi.

D-vitamiini on siinä mielessä omalaatuinen ravintoaine, että se ei kaikkialla maailmassa ole välttämätön ravintoaine, sillä ihon saama auringonsäteily tuottaa riittävän määrän d-vitamiinia siellä, missä auringonpaiste on runsasta, ja ihmiset eivät verhoile itseään liiallisesti vaatteilla. D-vitamiini on muuttunut ravintoaineeksi silloin, kun ihminen on muuttanut pohjoiseen, ja alkanut asua taloissa ja käyttämään vaatteita.

 

Seuraava: Onko tieto ravitsemuksesta luotettavaa?

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.