Ravitsemustieteen kertaus

Mikko Ahola 2009

Muut vesiliukoiset vitamiinit

 

Vesiliukoisia vitamiineja ovat B-ryhmän vitamiinit ja C-vitamiini, eli askorbiinihappo.

Vesiliukoisuus merkitsee yleensä sitä, että vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu kehoon kovin helposti, poikkeuksena B 12 vitamiini, ja siksi niitä pitäisi syödä säännöllisesti. Vesiliukoiset vitamiinit myös liukenevat veteen keitettäessä, ja 1800 - 1900 luvun vaihteessa yhtenä vitamiinin puutoksia lisäävänä tekijänä olikin se, että kun Pasteur oli keksinyt bakteerit, kaikkien sairauksien oletettiin johtuvan jostain bakteerista, ja siksi kaikki ruoka pyrittiin keittämään kunnolla sairauksien välttämiseksi.

Vesiliukoiset vitamiinit toimivat lähinnä koentsyymeinä soluissa tapahtuvassa aineenvaihdunnassa. Eli ne ovat välttämätön osatekijä jossain biokemiallisessa prosessissa solussa, ja jos vitamiinia ei ole riittävästi solussa, kyseinen kemiallinen prosessi ei voi tapahtua ja tätä kautta seuraavat erilaiset vitamiinien puutosoireet.

C-vitamiini

C-vitamiini eli askorbiinihappo on tuttu vitamiini. Sen puute aiheutti aikanaan keripukkia, ja keripukki oli suomessakin yleinen sairaus vielä 1800-luvulla. Vaikka Englannin laivasto oppi torjumaan keripukin sitruunoiden, ja myöhemmin hapankaalin avulla, ei pitkään ymmärretty, että kyse voi olla jostain ravinteen puutoksesta, joka aiheutti tämän sairauden.

 

C-vitamiinia tarvitaan monissa erilaisissa aineenvaihduntaprosesseissa. C-vitamiinia on kuvattu elimistön yleispelkistäjäksi. C-vitamiini toimii antioksidanttina elimistössä. Tupakointi aiheuttaa oksidatiivista stressiä elimistössä, ja se lisää C-vitamiinin tarvetta noin 30 %. C-vitamiini antioksidatiivinen vaikutus on todistettu in vitro kokeissa, eli soluviljelmillä tehdyissä kokeissa.

C-vitamiinin suositeltu saanti on 75 mg/vuorokaudessa. Jo 10 mg riittää pitämään keripukin kaltaiset puutosoireet poissa. Suositus 75 mg/vuorokaudessa perustuu C-vitamiinin antioksidanttivaikutukseen. Keripukin puutosoireet, mm. verenpurkaumat ja ikenien löystyminen johtuva C-vitamiinin puutteen aiheuttamasta kollageenin, eli tukikudoksen tuottamisen ja korjaamisen häiriöstä. Suomalaiset saavat keskimäärin riittävästi C-vitamiinia, mutta voi olla erityisryhmiä, kuten maaseudulla asuvia yksinäisiä miehiä, joilla keväisin, ennen uusien perunoiden tuloa, C-vitamiinin pitoisuudet veressä ovat liian alhaiset. Ennen Suomessakin puhuttiin kevätväsymyksestä, joka oli useimmiten ilmeisesti C-vitamiinin puutostila. Muista C-vitamiinin puutoksen oireita ovat, heikentynyt vastuskyky ja ärtyneisyys. Vaikka C-vitamiinin puutos aiheuttaa vastuskyvyn heikkenemistä, niin päinvastainen oletus, että mega-annokset C-vitamiinia auttaisivat erityisen tehokkaasti torjumaan flunssaa tai syöpiä, eivät ole saaneet tukea tutkimuksista. Periaatteessa C-vitamiini olisi hyvä aine elimistön kannalta, mutta kun sen pitoisuus elimistössä nousee tietylle, se yksinkertaisesti poistuu virtsan mukana kehosta. C-vitamiini on tavallaan kallis keino muuttaa virtsan väri keltaiseksi. Yli 200 mg annoksia ei siis kannata C-vitamiinia ottaa päivässä. Urheilijoiden piirissä varoitetaan C-vitamiinien mega-annoksista, koska niiden epäillään alentavat harjoittelun tehoa.

C-vitamiinien mega-annosten puolustajien lähtökohtana on paljolti ajatus siitä, että ne eläimet, jotka itse valmistavat C-vitamiinin, valmistavat sitä runsaasti. Jopa useita grammoja päivässä. Ihminen ja muut kädelliset apinat, ja marsut, eivät jostain syystä valmista itse C-vitamiinia, vaan näiden lajien täytyy saada se ravinnosta. Syy siihen, miksi kädelliset ovat menettäneet kyvyn valmistaa itse C-vitamiinia on mysteeri.

Harvoin ajateltu haittapuoli vitamiinien yliannostuksesta on mahdollisesti se, että jos ylimääräinen vitamiini erittyy hikeen, se muuttaa hienhajua yleensä epämiellyttävämpään suuntaan.

 

Pantoteenihappo.

Pantoteenihapon markkinointi on esimerkki siitä, miten erilaisia pillereitä ihmisille myydään. Suomessa on ollut liikkeessä esite, jonka mukaan pantoteenihappo estää hiusten harmaantumista. Tämä väite, jonka luonnontieteiden kandidaatti mainitsee esitteessä, on lähtöisin kokeesta, jossa todettiin rottien karvapeitteen harmaantuneen päälaelta, kun niiden ravinnosta poistettiin pantoteenihappo. On siis loogista olettaa, että jos ihmisellä on pantoteenihapon puutos, voisi lisäannos tätä vitamiinia estää hiusten harmaantumista myös ihmisellä. Ainoa ongelma on se, että ihmisellä ei ole koskaan havaittu pantoteenihapon puutostilaa. Pantoteenihappoa on lähes kaikissa ravintoaineissa, ja siksi sen puutetta ei esiinny

Biotiini.

on myös vitamiini, jonka puutostila on ihmisellä äärimmäisen harvinainen. Ihmisen suolistossa olevat bakteerit valmistavat riittävän määrän biotiinia. Biotiinin vajaatila voi syntyä lähinnä silloin, kun ihminen syö ruokavaliossaan suuremman määrän raakaa munanvalkuaista. Tietenkin voi olla tilanne, jossa antibioottikuuri tuhoaa suolen bakteeristoa ja samanaikaisesti ruokavalioon kuuluu raakaa munanvalkuaista ja näin voin syntyä biotiinin puutos.

 

Tiamiini (B1-vitamiini)

Suosituksiin verrattuna tiamiinia saadaan enimmäkseen riittävän runsaasti, mutta merkittävällä osalla väestöstä saanti on pienempää kuin keskimääräinen tarve. Ravintoainevalmisteista saatava tiamiini parantaa kuitenkin tilannetta. Suomalaisten ravinnosta saatava tiamiini tulee pääosin viljavalmisteista ja liharuoista sekä kasviksista.

Tiamiinia on kaikissa ruoka-aineissa lukuun ottamatta eräitä pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Erityisen runsaasti tiamiinia on täysjyväviljoissa, herneissä, sienissä, vähärasvaisessa sianlihassa ja sisäelimissä.

Diabeetikon tiamiinin tarve näyttää olevan normaalia suurempi, sillä diabeetikko erittää tätä vitamiinia 15 kertaa nopeammin virtsaan kuin ei-diabeetikko.

Niasiini

Niasiinin vakava puutostauti pellagra on Suomessa harvinainen. Sen oireina voivat olla ihottuma, ripuli ja neurologiset oireet. Pellagra oli hyvin yleinen sairaus Yhdysvaltain etelävaltiossa, jossa syötiin paljon maissia. Pellagra on vieläkin yleinen puutostauti osassa kehittyviä maita. Pellagran yleistymien liittyi maissin viljelyn yleistymiseen, sillä maissin niasiini oli vaikeasti elimistön käytettävässä muodossa, ja maissin proteiini ei sisällä juurikaan tryptofaania, aminohappoa, josta elimistö voi valmistaa niasiinia. Ihminen ei kärsi niasiinin puutoksesta, jos hän saa riittävästi hyvälaatuista proteiinia ravinnosta. Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kärsineet pellagrasta maissipitoisesta dieetistä huolimatta, sillä heidän ruokaperinteisiinsä kuului maissin käsittely emäksisellä nesteellä, joka vapautti maissin niasiinin. Kun eurooppalaiset maahanmuuttajat ottivat maissin tehokkaampaan viljelyyn, jättivät he tämän emäskäsittelyn pois, koska he se heidän mielestään oli ajanhukkaa. Pellagran ymmärtämistä puutossairaudeksi vaikeutti se uskomus, että pellgraa luultiin tartuntataudiksi. Tämän uskomuksen kumoamiseksi Joseph Goldberger, joka uskoi pellagran olevan puutostauti, jopa söi pellagraa sairastavien ihomuodostumia ja ihon nesteitä, mutta ei sairastunut. Goldberger osoitti, että pellagran pystyi parantamaan ruokavaliolla, tai pienillä annoksilla panimohiivaa, mutta tiedeyhteisö pysyi skeptisenä, kunnes Conrad A. Elvehjem eristi nikotiinihapon eli niasiinin, ja osoitti sen parantavan koirien pellagran. Vitamiinien löytämisessä molekyylin eristäminen on aina lopullisesti kumonnut tiedeyhteisön vastarinnan.

 

B6-vitamiini eli pyridoksiini

Parhaita B6-vitamiinin lähteitä ovat eläinkunnan tuotteet kuten liha, kala, sisäelimet, munankeltuainen ja maito, sekä hiiva ja täysjyvävilja. Tarve voi kasvaa sairauksien aikana, toipilaana, raskauden ja imetyksen aikana tai kovassa fyysisessä rasituksessa. Puutetta voi esiintyä esimerkiksi alkoholisteilla, raskauden aikana ja ehkäisypillerien käyttäjillä.

Puutosoireita ovat muun muassa oksentelu, painon lasku, väsymys, ärtyneisyys, masennus, tietyntyyppinen anemia (hypokrominen mikrosyyttinen anemia), hilseilevä ihottuma nenän, silmien ja suun ympärillä, limakalvomuutokset suussa, halkeilevat suupielet, kielitulehdus.

Riboflaviini (B2-vitamiini)

Ihmisillä riboflaviinin puute liittyy huonoon ravitsemukseen, eikä yksinomaan riboflaviinille tyypillisiä puutosoireita helposti muodostu. Henkilöt, joilla saattaa esiintyä lievää riboflaviinin puutetta ovat mm. ehkäisytablettien käyttäjät, vanhukset, joiden ravinto on yksipuolista.

Puutosoireita ovat epiteelivauriot ja hermosto-oireet. Yleisiä oireita ovat huulien haavaumat ja hilseily, suu- ja kielitulehdus sekä verimäärän lisääntyminen.

Suomalaisten tärkein riboflaviinin lähde on maito. Riboflaviinia saadaan runsaasti myös liha- ja viljavalmisteista.

 

B-ryhmän vitamiinien puutoksessa, joka kehittyy pääasiassa kehitysmaiden yksipuolista ravintoa syöville väestön osille ja teollisuusmaissa alkoholisteille, esiintyy lukuisia B-ryhmän vitamiineille tyypillisiä yleisoireita, joita ovat mm.

 

- väsymys, ärtyneisyys, masennus

- suu- ja kielitulehdus

- iho-oireet (haavaumat huulissa, ihotulehdus)

- hermosto-oireet (tunnottomuus, puutuminen, jne.).

Jos ajattelee B-vitamiinien puutosoireita, niin väsymys ja ärtyneisyys ovat masennuksen tyypillisiä oireita.

On arvioitu että suomalaisista noin 5 - 6 % kärsii masennustilasta. Ei ole mikään ihme, että mainoksissa ehdotetaan näistä oireista eroon pääsemistä B-vitamiinivalmistetta nauttimalla. Masennusta hoidetaan asianmukaisesti masennuslääkkeillä ja/tai psykoterapialla. B-vitamiinivalmisteella voi olla placebo- eli lumevaikutusta ja näin helpottaa oloa, sillä varsinaisten masennuslääkkeidenkin vaikutus perustuu suurelta osin lumevaikutukseen. Lumevaikutusta tutkittaessa on kuitenkin todettu, että halvoilla lääkkeillä on pienempi lumevaikutus, kuin kalliilla, joten halvan, ilman reseptiä ostettavan vitamiinivalmisteen lumevaikutus voi olla melko pieni.

Seuraava: Kobalamiini

 

Aloitussivulle

Ruuansulatuselimistö: Ruuansulatus, suu ja ruokatorvi Vatsalaukku Ohutsuoli Paksusuoli Mikä on ravintoaine? Kuinka luotettavaa tieto ravitsemuksesta on? Makroravintoaineet: Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Alkoholi Vesi Mikroravintoaineet Rauta Jodi Vitamiinien historiaa D-vitamiini Foolihappo Muut vesiliukoiset vitamiinit B12-vitamiini A- ja E-vitamiini Ravinto energiana Energian käyttö elimistössä Diabetekset Ketoosi ja ketoasiodoosi Lihavuus ja ylipaino Energiatasapaino Ylipainoinen mutta terve Lähteet

Uutta: Sivuston tekstit ovat luettu äänitiedostoiksi, jotka voit ladata kannettavaan soittimeesi tai kuunnella älypuhelimella. Imuroi täältä.